Anteeksi että tämän osan tuleminen kesti. Minulla oli todella paljon tehtävää omassa elämässäni ja olen pelaillut simssiä, jotta saisin ensimmäisen osan Lc Autumiin. Tämä osa on aika nopeasti heitetty, joten älkää välittäkö osan sekavuudesta. Toivottavasti kommentoitte. Nyt päästän teidät lukemaan osaa.

-Amelia oletko jo valmis?, äitini kysyi kiireisesti. -Tässä menee vielä pari minuuttia, vastasin samalla kuin yritin saada hiuksiani kiinni pinneillä. -Mutta kulta sinähän sanoit noin juuri pari minuuttia sitten. Etkö muista että meillä on kiire esitykseen, äitini sanoi. -Joo, joo. Muistan kyllä, mutta odota nytten vähän aikaa. -Selvä on Amelia, mutta laita itsesi nopeasti valmiiksi. Meitä odotetään jo, äiti sanoi.

Tänään joudumme lähtemään katsomaan yhtä näytelmää ja sen jälkeen äiti haluaa näyttää minulle erään henkilön, joten minunkin on pakko tulla. Miksi äiti ei edes voi sanoa kuka hän on? Ja miksei Melody voi tulla? Elämä on joskus niin epäreilua. Olisin mielummin jäännyt lukemaan lempikirjailijani uusinta romaania, mutta ei lähden johonkin tylsään keski-aikaiseen näytelmään.

Näytelmä oli todellakin tylsä. En ymmärtänyt mitä iloa siitä voi saada että joku ihminen pääsee sotimaan maansa puolesta ja että näytelmän päähenkilö menettää melkein henkensä. Lavasteetkaan eivät olleet mitään kovin loisteliaita. Olen aina itse miettinyt että minkä laiselta tuntuisi olla joku kuuluisa näyttelijä. Se olisi varmaan ihanaa. Pääsisi joka päivä televisioon, kaikki tahtoisivat sinut omaan elokuvaansa ja ennen kaikkea minulla olisi paljon ihailijoita. Kyllä se vasta olisi ihanaa, mutta sitä kohtaloa ei ole minulle varattu, vaan pienen maamme hallitseminen. Se voisi olla kenen tahansa tytön unelma, mutta ei minun. Minua ei ole luotu siihen ainakaan vielä.

-Amelia tule jo, vai aiotko istua siinä koko loppu päivän?, äitini kysyi. -Häh? Joo, eikun siis tulen, sanoin änkyttäen. Seurasin äitiäni teatterin ylväimpään saliin. Salin perällä istui nuori poika ja hänen vieressään vanhemman näköinen mies. -Tervehdys Piliph, äitini sanoi iloisesti. -Tervehdys Elisabeth. On suuri kunnia tavata sinut, Piliph sanoi. -Kunnia on kokonaan minu puolellani, äitini sanoi. -En olekaan vielä esitellyt sinulle tulevaa kruunun perillistä. Amelia tulehan tervehtimään Piliphiä. Niiasin kauniisti Piliphin edessä ja hän kumarsi minulle. Näin hänen takanaan olevan pojan katselevan minua ihmeissään. -Tässä on muuten poikani Jonathan, Piliph näytti poikaansa takanaan. -Hänestä on jo kasvanut iso poika, Elisabeth sanoi.

Tutkailin poikaa samaan aikaan kun äitini ja Piliph puhuivat maiden poliittisista asioista. Tajusin että Jonathan teki aivan samoin. -Voit sanoa minua vain Joniksi, Jonathan sanoi. -Selvä vastasin. -Mitä teet täällä Jon?, kysyin pojalta. -Isäni tahtoo puhua äitisi kanssa maiden poliittisista asioista, Jon sanoi hiukan närkästyneenä. -Aa..., sanoin. -Mistä te muuten tulette?, kysyin sillä en ollut tietääkseni nähnyt heitä ennen. -Asumme Genovian toisella puolella, Jon sanoi -Selvä, vastasin.

Hetken päästä lähdimmekin jo takaisin linnoitukseen. -Miksi halusit näyttää minulle saman ikäisen pojan?, kysyin äidiltäni. -Katsos olin ajatellut että koska olet kohta 12 niin sinun olisi jo parempi alkaa miettiä sulhas ehdokkaita, äitini vastasi. -MITÄ?, huusin kauhuissani. -Sinun kannattaisi edes harkita asiaa Jonathan on hyvästä suvusta ja kohtelias. Hän sopisi hyvin valta istuimelle kanssasi, äitini sanoi. -Ei käy. En minä tahdo hänen kanssaan valtaistuimelle. Haluan itse löytää arvoisani puolison. En halua mitään järjestettyä avioliittoa, väitin vastaan äidilleni. -Mutta kulta niin on ollut aina vuodesta toiseen, äiti sanoi. -No nyt siihen on sitten tulossa muutos, sanoin. Tämän jälkeen emme enään puhuneetkaan asiasta sen enempää.

   Tässä osassa sitten hypitään vähän vuosia eteenpäin, joten älkää suuttuko.  Hyvää pääsiäistä myös kaikille.  Ja toivoisin että kaikki ketkä ovat lukeneet tätä niin ilmoittaisivat jotain vaikka kommentilla, niin tiedän että kannattaako tähän uhrata aikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

   Olen jo 4 vuotias joten pääsen aloittamaan opiskelut.  Totta puhuen odotan niitä innolla, vaikka olen nähnyt kuinka rasittunut siskoni Melody on niistä, no hän onkin erillainen kuin minä.  Äitinikin oli aivan innoissaan kun oli huomannut kalenterista että olen kohta 4 vuotta.  Syntymäpäiväni olivat upeat en ollut koskaan nähnyt noin suuria ja hienoja juhlia.  Iloani oli myös parantanut kun olin päässyt "parrasvaloihin". Kaikki halusivat vuorollaan hemmotella ja lelliä minua.  Siskoni, joka oli jo lähes 8 oli minulle hieman kateellinen.  Koska hän jäi ilman huomiota.

    Muutaman vuoden päästä sekin muuttui, kun hän ystävystyi kaukana asuneen prinsessan kanssa.  Melody pääsi matkustamaan pitkän matkan päähän tapamaan uutta ystäväänsä ja minä en tietenkään saanut tulla mukaan.  Jouduin jäämään kotiin opiskelemaan lukemista ja kirjoittamista. Ei se kyllä minua haitannut yhtään sillä pidin lukemisesta ja opiskelusta.  Aloitin 6 vuotiaana myös soittamaan huilua, se on kuulemma Genovian kansallis soitin.  Monet kehuivat minun taiteellisia lahjojani, mutta onnellisinkaan hetki ei jatku ikuisuuden.

Kun täytin kymmenen niin aloin jo ymmärtää maamme asioita.  Täällä on paljon rikkaita, mutta myös köyhyyttä.  Enkä kestänyt katsella sitä epä oikeuden mukaisuutta.  Ja minua alkoi jo ärsyttämään kun koko ajan ympärillä parveili ihmisiä.  Olisin halunnut edes hetken omaa rauhaa.  Rakastin lukemista, joten kun olin vihdoin ja viimein saanut hetken vapautta istahdin lukemaan suosikki kirjaani.  Melody on jo 14 vuotias ja hän saa paljon enemmän vastuuta kuin minä.  Melody pääsee mukaan äidin retkille maamme eri kolkkiin.  Ei se totta puhuen minua haittaa yhtään, mutta enään Melodyllä ei ole aikaa minulle, joten tunnen itseni välillä todella yksinäiseksi.  Vaikka sitä ei kyllä uskoisi, koska ympärilläni parveilee paljon ihmisiä.

Vien sinut pitkälle matkalle.  Kuningas kuntaan nimeltään Genovia.  Pari kuukautta sitten syntyi pieni lapsi nimeltään Amelie. Hän on tuleva Genovian kruunnun perillinen.  Minäkin olin silloin paikalla sillä, minä olen Amelie.  Mutta kerron sinulle nyt tarinani.   Synnyin vuonna 1997  Toukokuussa.  Minulla on pitkät lainehtivat mustat hiukset ja meren siniset silmät.  Sain myös pienen soman nenän ja suun.  Olin muita ikäisiäni edellä älyllisesti.  Olin myös uskomattoman kiltti.  Kaikki rakastivat minua kahdesta eri syystä tai niin ainakin äitini Kuningatar Elisabet sanoi.  Ensimmäinen syy oli se että olen kruunun perijä ja toinen oli että oli niin kaunis että kaikki muut häikäistyivät.  No se jälkimmäinen ei varmaan ollut totta sillä hän on minun äitini ja äideillä on tapana liioitella lapsiensa suuruutta. Niin oli myös minunkin Äidilläni. Äidit ovat aina samanlaisia olivatpa he kunikaalisia tai eivät.  Se ei muutu mihinkään. Minulla on myös isosisko Melody joka on minua kolme vuotta vanhempi.  Hän oli vimmastunut aikalailla kun oli kuullut että Genoviassa nuorin tytär saa kruunun.  Minä en kuitenkaan vielä ymmärtänyt sitä, koska olin niin nuori.  Tänään on minun siskoni syntymäpäivä, joten äitini oli pukenut minut parhaimpiini ja laittanut hiukseni siististi.  Tänään Melody täyttää 4 vuotta joten hän aloittaa pian opiskelun, koska täällä kuninkaaliset joutuvat opiskelemaan paljon enemmän, kuin tavalliset ihmiset.  Juhliin oli tullut paljon väkeä läheltä ja kaukaa.  Olen aina miettinyt minkälaiset minun juhlani olisivat, mutta kerron niistä sitten myöhemmin.  Nyt on Äitini vuoro puhua : -Tervetuloa vanhimman tyttäreni Melodyn syntymäpäiville.  Olen teille kaikille kiitollinen ketkä päättivät tulla.  Kuten suurin osa teistä jo tietääkin tänään Melody täyttää jo 4 vuotta. Se tarkoittaa että Melody pääsee aloittamaan opiskelun parin viikon päästä...  Ja noin se jatkui seuraavat 10 minuuttia.  Äidilläni on paha tapa jäädä yleensä jaarittelemaan liika, joten en viitsi selittää teille koko tarinaa. Samaan aikaan, kun Melody juhli äitini kanssa minä leikin lastenvahdin kanssa, sillä enhän minä tuollaista vielä jaksa.  Olimme kuurupiiloa ja minä tietenkin voitin joka kerta.  Olen aika itserakas.  No en tietenkään vitsailin vain. Oikeastaan Melody on minulle hiukan kateellinen vaikkei sitä näytäkään.  Välillä toivoisin että voisin elää tavallista elämää, mutta niin ei tule tapahtumaan niin kauan kuin olen Canlien suvussa.